Ilmanvaihdon ja energiatehokkuuden mustamaalauskampanja sai vastineen

Ilmanvaihdosta ja rakennusten vaippojen tiiviydestä on haettu syntipukkia suomalaisten rakennusten sisäilmaongelmiin. Syyt ja seuraukset pitäisi erottaa toisistaan, sanovat alan johtavat tutkijat.

Helsingin Sanomat onnistui herättämään 24.1.2016 julkaistulla kirjoituksellaan “Pakko laittaa putkea” valtavan kohun. Harmillista kyllä, juttu sisälsi tukuittain asiavirheitä. Asiavirheissä tiivistyy kattavasti viime aikoina paljon julkisuuta saaneet käsitykset energiatehokkaasta rakentamisesta.

On hyvä, että epäkohtia nostetaan esiin ja asioista keskustellaan julkisesti. Toivottavaa olisi kuitenkin, että väittämät olisivat totta. Helppoja ja yksinkertaisia vastauksia ei ole.

Mistä johtuu, että ilmanvaihdosta ja energiatehokkuudesta on tehty ja ollaan tekemässä syntipukkia rakentamisen ongelmiin? Professori Risto Kosonen sanoo painovoimaisen ilmanvaihdon kannattajia olevan lähinnä arkkitehtien piirissä.

”Sitten toinen koulukunta yhdistää rakenteiden kosteusvauriot ilmanvaihtoon. Pitäisi erottaa syyt ja seuraukset toisistaan”, Kosonen korostaa.

Hän muistuttaa, että painovoimaista ilmanvaihtoa ei voi hallita eri kuormitus- ja ulkoilmatilanteissa. Kovilla pakkasilla ilmaa tulee runsaasti, mikä voi aiheuttaa vetoa. Lämpimillä keleillä ilma ei vaihdu, jolloin ikkunatuuletus on ainoa vaihtoehto.

Kosonen kysyykin, miten painovoimaisen ilmanvaihdon talossa hoidetaan lämmöntalteenotto ja miten likainen kaupunki-ilma suodatetaan? Kuinka siitepöly hallitaan? Kuinka ikkunatuuletuksen kautta kuuluva liikennemelu estetään?

”Ehkä tässä haikaillaan menneitä aikoja, kun rakennukset olivat hataria, klapia laitettiin pesään ja liesituuletin riitti hoitamaan koko talon ilmanvaihdon. Samalla nurmikko oli vihreämpi ja taivas sinisempi. Helppo siis herättää sellaisia menneen maailman mielikuvia”, sanoo professori Jarek Kurnitski.

Kurnitskin mukaan keskustelussa on unohdettu, ettei juuri kukaan enää haluaa uunilämmitystä, kehitys on väistämättä mennyt eteenpäin.

”Nykyiset lämmitystavat suhteellisen arvokkaalla energialla kuten kaukolämmöllä tai sähköllä lämpöpumppujen tapauksessa edellyttävät hyvää lämmöneristystä ja ilmanpitäviä rakenteita, jottei lämpö karkaisi harakoille. Tällaisessa talossa ilma taas ei vaihdu ellei ilmanvaihtoa järjestetä. Suomalaiset omakotitaloasukkaat ovat olleet tyytyväisiä tulo- ja poistoilmanvaihtoon lämmöntalteenotolla 1980-luvulta alkaen. Asukkaat kyllä osaavat arvostaa sitä, varsinkin kun siirrytään vanhasta asunnosta uuteen omakotitaloon, kunnon ilmanvaihto yleensä osataan vaatia. Ja toki on siitä tullut yleinen käytäntö”, Kurnitski sanoo.

Jos energiatehokkuudesta kasvaa tavallisten ihmisten silmissä pelottava mörkö, saattaa energiatehokkuuteen investoiminen vähentyä. Silloin toivottuja säästötavoitteita ei saavuteta.

”Ongelma voi tulla asuntopuolella, joka edustaa kuitenkin kahta kolmasosaa koko rakennuksien energian käytöstä. Kyllä tässä on mahdollista se, että korkeammalle asetettuja säästötavoite ei saavuteta, koska korjaushankkeita ei laiteta liikkeelle”, Kosonen arvioi.

”Ministeriön on vaikeampi perustella lähes nollaenergiarakentamiseen siirtymistä, jos asia herättää epäilyjä. Tämän vuoksi objektiivinen tiedottaminen tärkeätä. Pitäisi tehdä selväksi, että energiatehokkuutta ei paranneta sisäilmaston kustannuksella vaan samalla parannetaan molempia, jos verrataan vanhempiin rakennuksiin”, Kurnitski sanoo.

Miten se nyt menikään?

HS:n artikkelissa käsitellään sisäilmaongelmia, jotka liitetään tekstissä osittain tehokkaisiin ilmanvaihtokoneisiin ja osittain rakennuksen vaipan lisäeristämiseen. Nämä käsitykset ovat toisintoa viime aikoina velloneelle keskustelulle, jossa näkökulma on ollut hyvin yksipuolinen.

HS:n artikkeliin haastateltiin myös Kurnitskia, mutta mitään hänen sanomaansa ei lopullisessa versiossa julkaistu.

”Ilmeisesti kerroin “täysin vääriä totuuksia”. Kerroin siitä, että EU maiden ilmanvaihtomääräykset perustuvat yleensä samoihin Eurooppalaisiin standardeihin, mutta vaatimukset on annettu usein eri tavoilla. Lisäksi vähimmäisvaatimusten vertailu on vaikeaa, koska määräysten, yleisten käytäntöjen ja ohjearvojen erotteleminen toisistaan ei ole helppoa. Kerroin myös sen, että koneellinen ilmanvaihto on yleistymässä Euroopassa energiatehokkuuden parantamisen ansiosta. Tuli mainittua, että tilaajat osaavat arvostaa hyvä sisäilmastoa, kunhan käyttävät yleisesti vapaaehtoista sisäilmastoluokitusta, eli huolehtivat käyttäjien tyytyväisyydestä ja tuottavuudesta. On yleisesti tunnettu asia, että vanhoihin toimistoihin asennetaan ilmastointi remonttien yhteydessä, koska ilman jäähdytystä tilat eivät vedä vuokralaisia”, Kurnitski kertoo.

Professorit Risto Kosonen, Jarek Kurnitski ja Heidi Salonen Aalto-yliopistosta, dosentti Anne Hyvärinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja toimitusjohtaja Mika Vuolle Equa Finland Oy:sta kävivät läpi HS:n artikkelin asiavirheet.

Väärinkäsitys 1:Suomalaiset tarvitsevat viranomaisten mielestä enemmän happea kuin muut kansat. Pohjoismaisen vertailun mukaan Suomessa vaaditaan eniten tuloilmaa toimistoissa, asuinkerrostaloissa ja pientaloissa. EU-vertailu kertoo, että Suomessa puhalletaan koulujen luokkahuoneisiin enemmän ilmaa kuin muissa maissa.
Vastine: Artikkelissa esitetty Suomea koskeva arvo on väärin. Rakentamismääräyskokoelman osan D2 mukaan minimiulkoilmavirta on 6 dm3/s/henkilö. Koulujen ilmanvaihdon minimimäärä oli Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa sama.
Artikkelissa mukana olleen kuvan tiedot perustuvat raporttiin, joka on tehty energialaskelmien vertailemiseksi. Sen data ei suoraan kerro, mitkä ovat eri maiden minimi-ilmanvaihtovaatimukset. Suomen osalta D2:n mukaiset minimivaatimukset ovat (suluissa raportin arvo): asuinrakennukset 0,35 dm3/s,m2 (0,5 dm3/s,m2), toimistot 1,5 dm3/s,m2 (2,0 dm3/s,m2). Lisäksi toimittaja on laskenut vuotuisen kokonaisilmamäärän käyttäen energialaskennan käyntiaikatietoja.
Ruotsissa käytetään laskennassa 5110 h, Suomessa 8760 h, tämä selittää eron palkkien pituudessa. Suomalaisille ei siis tuoda enempää ulkoilmaa kuin ruotsalaisille tai norjalaisille.

Tässä vielä rakentamismääräysten minimiarvot Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa

Asuinrakennus (pientalo ja kerrostalo)
Suomi 0,35 dm3/s,m2 (HS jutussa käytetty arvo oli 0,5 dm3/s,m2)
Ruotsi 0,35 dm3/s,m2
Norja 0,33 dm3/s,m2

Toimisto
Suomi 1,5 dm3/s,m2 (HS jutussa käytetty arvo oli 2,0 dm3/s,m2)
Ruotsi 1,5 dm3/s,m2
Norja 1,9 dm3/s,m2

Koulu
Suomi 3,0 dm3/s,m2/ 6 dm3/s,henk
Ruotsi 3,0 dm3/s,m2
Norja 3,0 dm3/s,m2

Väärinkäsitys 2: Ensinnäkin ne (iv-koneet) vievät runsaasti tilaa. Entinen Elannon Leipätehdas Helsingin Hämeentiellä on tyypillinen esimerkki. Konehuone on vallannut ullakkokerroksen: tulo- ja poistoilmakoneita, jäähdytyskoneita ja talteenottojärjestelmä. Paksut ilmastointiputket risteilevät kerroksissa.
Parhaillaan remontoitavissa Eduskuntatalossa ja Helsingin kaupunginteatterissa ilmastointitilat joudutaan louhimaan maan alle.
Toiseksikin koneellinen ilmanvaihto kuluttaa runsaasti sähköä toisin kuin painovoimainen, joka ei kuluta sitä lainkaan. Koneellisessa ilmanvaihdossa tuloilman virtausnopeus on suuri ja ilma on lämmitettävä nopeasti. Julkisiin rakennuksiin asennetaan myös jäähdytys, joka syö paljon sähköä
.
Vastine: Koneellisen ilmanvaihdon tilantarve aiheutuu pääasiassa ihmisten aiheuttamasta epäpuhtauskuormasta ja suurten ikkunoiden aiheuttamasta jäähdytyskuormasta. Kun vanha rakennus peruskorjataan, sinne halutaan sijoittaa enemmän ihmisiä kuin alun perin. Suurempi henkilömäärä tuo mukanaan enemmän laitteita ja valaistusta ja suuremman ilmanvaihdon tarpeen, mikä kasvattaa jäähdytystarvetta.
Nykyihmisten vaatimustaso sisäilman ja lämpöolojen suhteen on korkeampi, ja ylikorkeita lämpötiloja pitää sen vuoksi laskea jäähdytyksellä. Sopiva lämpötila parantaa myös tuottavuutta, minkä vuoksi työnantajat ja rakennusten omistajat ovat valmiita panostamaan parempaan sisäilmastoon.
Toimitilojen ilmanvaihtokonehuoneet eivät kyllä mitenkään liity asuntojen ilmanvaihtoratkaisuihin.

Väärinkäsitys 3: Neljäs ongelma ilmanvaihtokoneissa on niiden monimutkaisuus. Ne voivat vaatia käyttäjäkseen insinööriä, kun painovoimaisen ilmanvaihdon talossa asukas avaa ikkunan tai venttiilin.
Vastine: Koneellisessa ilmanvaihdossa automatiikka hoitaa säädöt. Käyttäjä joutuu ainoastaan vaihtamaan ilmanvaihtokoneen suodattimet noin kahdesti vuodessa.

Väärinkäsitys 4:Hiilidioksidianturit ja ilmamääräsäätimet menevät helposti rikki
Vastine: Näitä on lähinnä toimitiloissa. Ne eivät mene rikki vaan tarvitsevat puhdistusta ja kalibrointia.

Väärinkäsitys 5:Jotta sisältä tuleva ilman kosteus ei tiivistyisi ulkoseinään, ilmanvaihto säädetään useimmiten alipaineiseksi. Alipaineinen rakennus imee itseensä korvausilmaa. Jos talo ei ole tiivis, se voi imaista korvausilman seinässä, katossa tai lattiassa olevasta reiästä. Mikäli rakenteissa onmikrobeja tai epäpuhtauksia, niitä päätyy tällöin huoneilmaan.
Vastine: Tämä sama tilanne vallitsee painovoimaisessa ilmanvaihdossa ja koneellisessa poistoilmanvaihdossa. Lisäksi painovoimaisen ilmanvaihdon talot ovat yläosastaan ylipaineisia, mikä johtaa yllä kuvattuun kosteuden tiivistymiseen. Energiatehokkaassa rakentamisessa pyritään nimenomaan tiiviiseen ulkovaippaan, mikä siis vähentää tämän ilmiön esiintymistä.
Painovoimaisen ilmanvaihdon ylipaineisuus näkyy esimerkiksi monien töölöläistalojen yläpohjien home- ja lahovaurioina.
Koneellinen ilmanvaihto ei ole merkittävänä syynä kosteus- ja homevaurioihin, eikä se levitä epäpuhtauksia sisäilmaan, jos rakenteissa ei ole vaurioita.

Väärinkäsitys 6:Jos kasvustoja on pesiytynyt ilmanvaihtokanaviin, järjestelmästä voi tulla homeenlevityskone.
Vastine: Ilmanvaihtokanavissa on yleensä niin kuivaa, etteivät mikrobit niissä kasva.

Väärinkäsitys 7: Kosteusvaurioita ja mikrobikasvustoja löytyi varsinkin rakennuksen eri osien, ikkunoiden, seinien ja katon liitoskohdista. Ylläpitopäällikkö Jukka-Pekka Salmiston mukaan ilmanvaihto on voinut pahentaa tilannetta.
”Järjestelmä on mitoitettu alipaineiseksi, jonka takia se on voinut levittää epäpuhtauksia.”
Vastine: Tässä todetaan vaurioiden oikeat syyt, vuotavat liitokset. Ne olisi pitänyt korjata peruskorjauksen yhteydessä. Kaikki ilmanvaihtojärjestelmät luovat alipaineen rakennukseen, joten sama ongelma olisi syntynyt myös painovoimaisessa ilmanvaihdossa.

Väärinkäsitys 8: Eristetyssä seinässä ulkopuoli viilenee, jolloin sinne voi syntyä otollisia olosuhteita homeen kasvulle. Kesällä jäähdytettäessä ulkoilman kosteus voi tiivistyä rakenteen sisäosiin. Koska seinä on tiivis, se ei kuivu helposti.
Vastine: Eristämisen tarkoitus on estää lämmön karkaaminen ulos, eli se toimii oikein kun ulkopinta viileneeTämä pitää ottaa huomioon ulkopintojen materiaalivalinnoissa. Jäähdytystarvetta voidaan tehokkaimmin pienentää käyttämällä kohtuullisen kokoisia ikkunoita, joissa on tehokas aurinkosuojaus. Tiiviiseen seinään ei myöskään pääse sisäilman kosteutta vuotoilman mukana. Kaikki seinärakenteet tulee suunnitella kuivuviksi.

Väärinkäsitys 9: Rakennuksissa käytetään erilaisia hengittämättömiä materiaaleja kuten höyrysulkuja, muovimattoja ja -maaleja. Jos kosteus pääsee niiden muodostamiin rakennetaskuihin, sinne voi alkaa kasvaa hometta.
Vastine: Oleellista onkin estää kosteuden pääsy rakenteisiin, ja siinä muovi on usein käyttökelpoinen materiaali.

Väärinkäsitys 10: Helsingin Energian vertailussa vuosina 1800–1929 rakennetut talot kuluttivat verraten vähänkaukolämpöä.
Vastine: Näille taloille on yhteistä umpikorttelit (vain kaksi ulkoseinää), lähellä kuutiota oleva massoittelu (optimaalinen vaipan pinta-alan suhde lattiapinta-alaan), pienet ikkunat ja riittämätön ilmanvaihto. Lisäksi niissä on nykyisin suuri asumisväljyys, mikä vähentää muun muassa lämpimän käyttöveden kulutusta.

Väärinkäsitys 11: Paksut tiiliseinät varaavat lämpöä, mutta tätä ei huomioida energialaskelmissa.
Vastine: Paksut tiiliseinät lasketaan kuukausitason laskentamenetelmissä sisäisenä varaavana massana, joten kyllä niiden lämmön varastoituminen on laskelmissa mukana. Tässä taidetaan kuitenkin tarkoittaa massiiviseinän ulkopintaa osuvan auringon säteilyn laskentaa. Siihen kuukausitason laskentamenetelmät eivät sovellu. Dynaamisilla laskentamenetelmillä kyseinen ilmiö voidaan laskea.
Määräyksissä ja ohjeissa kehotetaan käyttämään aina tarkasteluun soveltuvaa laskentamenetelmää.

Väärinkäsitys 12: Kesällä paksut eristeet lisäävät jäähdytysenergian tarvetta.

Vastine: Yllä on Frame-hankkeesta pientaloa koskeva kuva, jossa on esitetty tilojen lämmitys- ja jäähdytystarve vuoden 2010, 2050 ja 2100 säätiedoilla. Kuvasta voidaan havaita, että eri lämmöneristystasojen (A-D) vertailuissa lämmitysenergiatarpeen pieneneminen on huomattavasti suurempi kuin jäähdytysenergiatarpeen kasvu, joka on hoidettavissa paremmalla ikkunoiden aurinkosuojauksella. Tulevaisuudessakaan tällä hetkellä jäähdyttämättömissä rakennustyypeissä ei tule olemaan jäähdytysjärjestelmiä vaan parempi aurinkosuojaus. Parempi eritystaso ei siis johda suoraan suurempaan jäähdytysenergiantarpeeseen.

Väärinkäsitys 13: Eriste- ja ilmanvaihtoteollisuus on juuri sitä suomalaista cleantechia, jonka halutaan valloittavan maailma.
Vastine: Eristeteollisuus ei ole cleantechiä.

Väärinkäsitys 14: Määräysten lisäksi suunnittelijat noudattavat usein erilaisia ohjeita ja suosituksia, vaikkei olisi pakko. Esimerkiksi ilmanvaihdossa noudatetaan usein Sisäilmayhdistyksen luokituksia, jotka ovat määräyksiä huomattavasti tiukempia.
Vastine: Suosituksia noudattavat rakennuttajat, jotka asettavat tavoitteet suunnittelijoille. Heille vaatimukset asettavat rakennusten käyttäjät ja heidän työnantajansa. Vapaaehtoisen Sisäilmastoluokituksen laaja käyttö osoittaa, että hyvätasoiselle sisäilmastolle ja ilmastoinnille on suuri kysyntä. Määräykset eivät velvoita asentamaan esim. jäähdytystä, mutta kaikkiin toimitiloihin se kuitenkin halutaan toteuttaa. Sisäilmastoluokitus auttaa asettamaan tavoitteen ja varmistamaan laadun toteutumisen.

Väärinkäsitys 15: Ilmanvaihtomääriä pitäisi laskea. Koulujen oppilasmäärillä ne kasvavat niin isoiksi, että sisäilma muuttuu talvella kuivaksi ja ihmiset oireilevat. Koneellinen ilmanvaihto sotkee vanhan rakennuksen toiminnan ja saa epäpuhtaudet kulkemaan. Tanskassa painovoimainen ilmanvaihto on yleinen kouluissa ja vaadittavat ilmamäärät paljon pienempiä.
Vastine: Koulujen käytännön ilmanvaihtomäärät per oppilas ovat tutkimusten mukaan selvästi alle määräysten minimitason (6 dm3/s). Korjattaessa ilmanvaihto tulee kuitenkin suunnitella minimitason mukaan.
Talvella kuivuus voi olla ongelma, mutta suurempi oppilasmäärä tuottaa myös enemmän kosteutta. Hyvä ilmanvaihto parantaa eräiden tutkimusten mukaan oppimista. Oikein tasapainotettu koneellinen ilmanvaihto ei aiheuta haitallisia paine-eroja. Järjestelmän pysäyttäminen yön ajaksi ja likaisten tilojen poistojen päälle jättö saattaa aiheuttaa ongelmia.
Ongelman todellinen syy ovat rakenteissa olevat epäpuhtaudet, ei ilmanvaihto. Tanskassa on leudompi ilmasto ja ikkunatuuletuksen käyttö helpompaa kuin Suomessa.

HS:n artikkelia käytettiin tämän Talotekniikka-lehden julkaiseman artikkelin lähdemateriaalina, koska se kiteyttää viimeaikaisessa keskustelussa vilisseet käsitykset.

Teksti: Minna Kärkkäinen

Lähde: Talotekniikka-Lehti