Keski-Uudenmaan Rakentajan ABC 2019-20 on julkaistu!

Uusi Keski-Uudenmaan Rakentajan ABC on nyt jaossa! Hae omasi jakelupisteistä, julkaisut löytyvät uusista telineistä! Tutustu myös verkkolehteen täällä webissä. Paljon uusia ilmoittajia mukana!    

0 comments

50 vuotta rakentamista ja tutkimusta

Keväällä 2017 allekirjoittaneen ikämittariin tuli maagiset 50 vuotta, mikä sai minut pohdiskelemaan mikä rakentamisessa, suunnittelussa ja rakennustutkimuksessa on tänä aikana muuttunut. Kuuleehan usein sanottavan, että tieto lisää tuskaa ja aika lopulta näyttää, onnistuimmeko hankkeissamme.

1960-luku

50 vuotta sitten, vuonna 1967 Suomi ja rakentamisen maailma näyttäytyi meille hyvin toisenlaisena kuin tänä päivänä. Rakennukset perustettiin silloin usein hyvin lähelle maanpintaa, puurunko saattoi ulottua ½ metriä maanpinnan alapuolelle, betonisia valesokkeleita rakennettiin ja vesikatteen kaltevuus lähenteli nollaa prosenttia. Ensimmäisiä lämpölaseja asennettiin taloihin ja ikkunapinta-alat moninkertaistuivat sitten 50-luvun.

1970-luku

1970-luvulle siirryttäessä kerrostalojen betoniset sandwich-elementtitalot syrjäyttivät 60-luvun paikalla rakennetut kivitalot. Kerrotaan, että näiden 70-luvun betonielementtitalojen tavoitteelliseksi käyttöiäksi oli kaavailtu 50 vuotta, tästä päätellen alkaisi näiden talojen tekninen käyttöikä lähestyä loppua ilman mittavia saneeraustoimia. Vuosikymmenen alkupuolella kuntien arkkitehtikaavoittajat laativat kilvan tasakattoisten talojen asemakaavoja. Ja edelleen rakennettiin matalalle, ellei peräti maanalle. Rakennusaineteollisuus keksi uusia rakennuslevyjä ja nopeampia rakennustapoja. Usein kuulee sanottavan, että ”oli se hirveää aikaa, kun rakennettiin niitä rumia tasakattoisia taloja”. Tähän olen voinut joskus todeta tarkastaessani tasakattoista taloa, että ”onneksi talossanne on tai on ollut tasakatto. Jos talossanne ei olisi tasakattoa, niin olisi märkäalapohja ja perustukset”. Tasakattoiset talot olivat aikanaan ainoita taloja, joissa katon sadevedet oli ohjattu hallitusti sadevesiviemärillä pois talon alta ja vierustalta, kun samaan aikaan harjakattoisien talojen sadevedet ohjattiin surutta maahan perustuksia ja alapohjaa kastelemaan. Saatettiinpa harjakattoisien talojen katon syöksytorvien alle rakentaa kivipesiä tai salaojakaivoja, joiden kautta vedet varmuudella ohjautuivat talon salaojiin ja toimivat kastelukanavana koko talon osalta kastellen samalla ulkoseinien alalaitoja.

Kosteusvauriot ylittivät uutiskynnyksen Suomessa jo 1970 -luvun lopulla, kun vuoden 1974 energiakriisin aiheuttama energiakorjausbuumin virheet alkoivat konkretisoitua karmealla tavalla. Uutisointia hallitsi suurelta osin lattiasieni, homeista ei vielä suuremmin puhuttu. Sisäilmaongelmista kirjoitettiin toki jo vuonna 1975, kun lastulevyjen formaldehydin ärsyttävä haju oli ykkösuutinen päivälehdissä – home sai vielä odottaa vuoroaan.

1980-luku

1980-luvulla teollinen pientalorakentaminen alkoi yleistyä puurunkoisien elementtitalopakettien muodossa. Rakennuslevyjen yleistyminen ja kivirakentamisen vähentyminen olivat tuoneet edellisellä vuosikymmenellä sisätiloihin varsin yleiset lastulevyt ja sisäilman terveyshaittoistakin uutisoitiin. Syylliseksi ei osoitettu homeita, vaan edellä mainittua formaldehydiä. Usein kuulee puhuttavan, että formaldehydi ja tästä aiheutuneet ongelmat olisivat menneisyyttä. Huomioitavaa on kuitenkin, että kyseistä ainetta käytetään ympärillämme lähes kaikkialla, mikä voi aiheuttaa joillekin edelleen terveydellisiä haittoja. Lastulevyn maineen menetys oli kaiketi kiihdyttämässä osaltaan kipsilevyjen yleistymistä. Vuosiluvun puolessa välissä asbesti ja sen haitallisuus nousivat puheenaiheeksi ja asbestin käyttöä alettiin kieltää.

Nykyisin tiedämme, että kosteusvaurioiden valossa 1980-luvulla ongelmat olivat suuresti sukua 60-luvulle. Vuosikymmenellä rakennettiin edelleen valesokkeleita, perustettiin talot matalalle, korvausilmaa annettiin vain autotallille ja ehkä pannuhuoneelle, kun öljypoltin ei muuten toiminut, salaojitus usein tehtiin, mutta ne tukittiin nopeasti talon vierustalle ohjatuilla sadevesillä, rakenteen sisään jätettiin käyttövesiputkia ilman, että suojaputkista oltaisiin edes kuultu, jne. Voidaan kaiketi todeta, että vuosikymmen varmisti, että 1990-luvulla päästiin puhumaan homeista ja sisäilmasta.

1990-luku

1990-lukua muistelemme ehkä ikäisteni sukupolven suurimmalla lamalla ja homeella. Valmistuin rakennusarkkitehdiksi vuonna 1993 ja Arkkitehtuuritoimisto Visio Oy perustettiin samana vuonna. Muistelen, että seuraavana vuonna Kuopion aluetyöterveyslaitos julkaisi tutkimuksen, jossa todettiin, että suurimmassa osassa suomalaisissa omakotitaloissa on tai on ollut kosteusvaurio ja jopa homevaurio. Tästä käynnistyi ehkä suurin rakentamisen muutos tai muutosten sarja, joita rakentamisessa on vähään aikaan koettu. Huomioitavaa on, että näiden muutosten sarja rakentamisessa ei ole vieläkään loppunut. 1990-luvulla märkätiloja alettiin järjestelmällisesti vesieristää, sadevesien ohjaamiseen alettiin kiinnittää erityistä huomiota, rakennusten ja puurakenteiden korkeusasemaa maanpinnasta nostettiin, jotkut kunnat (Kuopio) kirjasivat rakennusjärjestykseensä räystäille minimipituuden (30 cm), asuinhuoneisiin alettiin ohjaamaan korvausilmaa, vesiputket alkoivat olla lähes poikkeuksissa suojaputkissa tai pinnassa, vesikatteen alle alettiin vaatimaan aluskatetta, jne.

Arkkitehtuuritoimisto Visio Oy ja allekirjoittanut alkoi työntää kättään syvemmälle ja syvemmälle kosteuden ja homeiden maailmaan vuoden 1994 jälkeen. Vuosikymmenen alun lamaa alettiin selättää korjausrakentamisen suunnitteluun orientoivilla koulutuksilla ja seminaareilla. Asuntokaupan kuntotarkastukset alkoivat yleistyä vuonna 1996 ja Osuuskunta Terve Talo Tiimi perustettiin.

Arkkitehtisuunnittelun puolella postmodernismi vaikutti entistä voimakkaammin suunnitteluun. Talojen ulkoseinien värimaailmassa alettiin viljellä iloisia pastellivärejä (Pikku Huopalahti). Lopulta Suomi ja suomalaiset nousivat syvästä lamastaan. Nokia ja kännykät vauhdittivat talouskasvua ennen näkemättömällä tavalla ja Suomi liittyi Euroopan Unioniin. Vuosikymmenen lopulla Nokian kommunikaattori julkaistiin ja lähes jokaisessa Hollywood-elokuvassa Nokian kännykällä oli roolinsa.

Vesieristämisen ja märkätilarakentamisen määräykset päivitettiin RakMK C2:ssa 1.1.1999, jonka jälkeen märkätilojen lattia- ja seinäpinnat tuli aina vedeneristää. Edellinen määräys oli 1970-luvulta ja kuului vapaasti muisteltuna näin: ”märkätilan pinnat ja rakenteet tulee suunnitella ja rakentaa niin, ettei tilan käyttö vaurioita rakenteita”. Ymmärrettävästi tämä antoi rakentajille hieman liikkumavaraa ja tavallista oli, ettei maanvastaisia betonilattioita pesutiloissa vedeneristetty, eikä eristettä aina vaadittu.

2000-luku

2000-luvun alussa markat saivat väistyä eurojen tieltä. Nokiamme huippua alettiin saavuttaa. Samaan aikaan sisäilmaongelmista puhuminen lisääntyi pientalojen lisäksi kouluissa ja työpaikoilla. Ihmiset oireilivat sisäilmasta ja asiaa puitiin näyttävästi mediassa. Sisäilma-asiantuntijoiden valtakausi oli tutkimisessa, rakentamisessa ja suunnittelussa alkamassa ja viisaista mielipiteistä ja ihmisistä ei ollut pulaa. Tulee mieleen eräs merellinen sananlasku: ”Kyllä maissa on viisaita, kun merellä sattuu vahinko”.

Arkkitehtuuritoimisto Visio Oy sai vuosikymmenen alussa ensimmäisen vakituisen työntekijänsä yrittäjän rinnalle ja vuosikymmenen lopussa neljännen työntekijänsä. Suunnittelu ja tutkimustöiden määrät olivat lisääntyneet tasaiseen tahtiin. Suunnittelutehtävät vaihtelivat uudisrakennuksista vanhempiin korjaus- ja laajennushankkeisiin. Kivirunkoisien talojen suunnittelu ja rakentaminen alkoivat lisääntymään puurunkoisien talojen kustannuksella. Johtuiko tämä julkisuuden sisäilmakeskustelusta vai siitä, että usein puurunkoisten talojen asiakkaat teettävät talotoimittajalla ”ilmaisia suunnitelmia”, unohtaen helposti, ettei ilmaista suunnittelua ole olemassakaan. Joku sen suunnitelman aina maksaa ja se joku on talopaketin ostava asiakas. Arkkitehdilla perheen tarpeisiin suunniteltu, tontille soveltuva suunnitelma maksaa lähes poikkeuksetta itsensä takaisin. Yksilöllinen pientalon luonnossuunnitelma kustantaa 1-3m2 rakentamiskustannuksista (n. 3000 -7 000€). Voidaan siis ajatella, että jos hyvä suunnittelija onnistuu pienentämään talon kokoa muutaman neliön, on perheen tarpeisiin tehty suunnitelma tullut ilmaiseksi. Väittämä, että arkkitehdin laatimasta talosta tulee automaattisesti kallis, on mielestäni myytti. Ainakin, jos suunnittelijalle annetaan oikeat lähtötiedot tavoitteista ja rakentamisbudjetista. Hieman liian yleistä on, että rakentamaan lähdetään ”pakollisilla” suunnitelmilla ja useat yksityiskohdat suunnitellaan edelleen työmaalla. Piikkaaminen on ehkä edelleen halvempaa kuin suunnittelu.

Tutkimuksen puolella pientalojen rakentamisessa alkoivat yleistyä lattioiden kosteusmittaukset, joilla tavoiteltiin pinnoituskelpoisuuden määrittelyä, eli ennen lattioiden vesieristämistä tai pinnoitusta on voitava todentaa, onko betoni kuivunut riittävästi. En muista, että näitä mittauksia olisi juurikaan tehty toimestani 1990-luvun alussa. Asuntokaupan kuntotarkastukset olivat vakiinnuttaneet myös paikkansa asuntokaupassa. Tarkastus teetettiin lähes jokaiseen myytävään kiinteistöön. Tarkastusten lisääntyminen taas johtui lukuisista asuntokauppariidoista, joita kuntotarkastuksella voitiin vähentää.

2010-luku

Kuluvana vuosikymmenenä saattoi todeta, että ammattirakentajat olivat lopulta löytäneet meidät. Suuri osa uudisrakentamissuunnittelustamme kohdistui myytäviin kohteisiin, kuten rivitaloihin, pienkerrostaloihin, luhtitaloihin ja pientaloryhmiin. Ammattirakentajien lisäksi asiakkainamme on edelleen kertarakentajat, joille olemme tarjonneet suunnittelupalveluita laaja-alaisesti yhdeltä luukulta arkkitehti-, rakenne- ja LVIS -suunnittelupalveluita. Olen joskus miettinyt, olemmeko ainoa tai ainakin ainoita suunnittelutoimistoja Suomessa, jotka tarjoavat palveluitaan pienasiakkailleen ilman, että me yrittäisimme myydä samalla asiakkaalle talopakettia. Olemme ”puhdas” suunnittelutoimisto. Useat arkkitehtitoimistot, jotka tarjoavat suunnittelua, edustavat samalla jotain talopaketteja tarjoavaa tahoa. Olen pitänyt eettisesti kunnia-asiana, että edustamme aina kulloistakin asiakastamme, emme talokauppiasta ja kun, suunnitelmat on saatu laadittua, voimme kilpailuttaa hankkeen toteutuksen asiakkaan näin toivoessa.

Tutkimuksen ja rakennusten arvioinnin puolella 2010-luku jatkaa suurelta osin, johon edellinen vuosikymmen päättyi. Rakennustutkimuksissa pyritään aina huomioimaan tarkasteltavan kohteen rakennusvuosi, rakennustekninen käyttöikä ja rakennuksen tyyppi. Myös tehdyillä korjaus- ja huoltotoimilla on merkitystä, kun arvioidaan tulevia saneeraustarpeita. Voidaan varmaan todeta, että me rakentamisen asiantuntijat olemme ainakin yrittäneet ottaa opiksi menneisyyden virheistä.

Uutena tutkimusalueena 2010-luvulla on tullut rakennusten tiiveyden mittaaminen, jota varten olemme hankkineet mittauslaitteiston (Minneapolis Blowerdoor). Tiiveysmittauksella voidaan myös tutkia rakennettavan ja olevan rakennuksen ilmavuotoja ja virheitä. Rakennuksen tiiveys liittyy oleellisesti myös energian säästöön, joka on noussut viime vuosina julkisessa keskustelussa esille E-todistuksen muodossa. Heinäkuun 2017 alussa E -todistus tulee teettää myös vanhoihin rakennuksiin (1950 jälkeen rakennetut rakennukset), jos rakennuksia myydään tai vuokrataan. Ei tarvita ennustajan lahjoja, että lain laatijat eivät saa kansalaisilta taputuksia. Ollaan todistuksista mitä mieltä tahansa, niin Arkkitehtuuritoimisto Visio Oy:ssa tehdään myös energiatodistuksia uusiin ja vanhoihin rakennuksiin. Haluamme auttaa asiakkaitamme tälläkin saralla. Onnistunut energia-asioiden hallinta yhdessä hyvän suunnittelun kanssa, auttaa löytämään oikeat ratkaisut, oli sitten kyse uudesta tai vanhasta rakennuksesta.

Kuluvana vuonna 2017 toimistomme on saanut kymmenennen työntekijän ja toiminta on laajentunut Joensuuhun, jossa Esa ja Tapani Pitkänen toimivat kuntotarkastusten, -tutkimusten ja energiatodistusten saralla. Keväällä Helsingin puolella aloitti kokenut arkkitehti Teemu Vilo suunnittelutehtävissä. Tutkimuksen maailmassa ARKVISIO on vahvistunut kahdella rakennusinsinöörillä Mikko Hirvilammilla ja Simo Saarenmaalla. Mikko käy parhaillaan tutkimuspuolella syventäviä opintoja asumisterveysasiantuntijan opintojen muodossa ja voi taas todeta, että miten paljon me tiedämmekään siitä, mitä me emme vielä tiedä.

Tulevaisuus-VISIO

Jo yrityksemme nimi VISIO velvoittaa, että näemme, mihin alamme on menossa. Suunnittelussa on puhuttu, että vuosikymmenten tyylilajit kiertävät ympyrää. Tämä taitaa koskea yleisestikin muotia. Opiskellessani Tampereella 1990-luvun alussa muistan, että väriopin opettajamme Seppo Rihlama luennoi, että muotivärit kiertävät 30 vuoden kiertoa ja lapsuutemme valtaväristä tulee jokaisen inhokkiväri. No, tämä ei ehkä kuitenkaan ole näin kaavamaista. Tällä hetkellä näyttäisi kuitenkin, että suuri osa suunnittelun kerta-asiakkaistamme toivoo talonsa muotokielessä yksinkertaisuutta. Loivat pulpettikatot ja suuret ikkunat ovat taas muotia. Jotenkin tulee mieleen vuosi 1967, kun tämä tarinani alkoi.

Tutkimuksen ja korjausrakentamisen saralla suurin tulevaisuuden haaste on oikean korjaustavan ja laajuuden määrittely ja tähän liittyvät tutkimukset. Viime vuosina on ainakin näyttänyt, että suunnittelijat ja rakentajat ylikorjaavat kohteitaan. Syynä ylikorjaamiselle on julkisuudessa käyty sisäilmakeskustelu ja siitä aiheutuneet epäluulot. Korjaushanke näyttää nykyisin etenevän seuraavasti: ”Kun korjaustarve on tutkimuksin todettu, korjaamista edeltänyt haitta-ainekartoitus ja laajamittainen purkuoperaatio on tehty, päästään ”korjaamaan”. Lopulta korjaustoimenpide muistuttaakin purkamisen jälkeen enemmän uudisrakentamista kuin korjaamista. Uskon, että tulevina vuosina saamme uusia työkaluja välttämättömien korjaustarpeiden arviointiin, kun syy-seuraussuhde ihmisten terveyden ja sisäilmalaadun välillä tarkentuvat.

Myönnän, että olen usein luonteeltani kyseenalaistaja. Oli kyseessä rakastamani suunnittelutoiminta tai rakennustutkimus. Minun on ollut vaikea hyväksyä kaikkea, mitä kosteusvaurioista ja homeista on kirjoitettu. Suunnittelun puolella en voi käsittää kaikkia normeja ja asetuksia, jotka sotivat maalaisjärkeä vastaan. Toivoisin hieman varovaisuutta lakien ja asetusten säätäjille: olisi aina huomioitava, että me suomalaiset saatamme jopa noudattaa niitä.

Yritin tässä blogissa pohtia eri aikojen rakentamisen tapoja ja ongelmia. Yritin hakea asioille perspektiiviä, oli kyse suunnitteluista tai kosteusongelmista. Joudun usein kysymään itseltäni, miksi vain täällä ja ehkä Pohjoismaissa ja Pohjois-Amerikassa on sisäilmaongelmia. Miksei tämä ongelma ole tullut aiemmin esille, vaikka oman kokemukseni mukaan rakennuskanta paranee sitä mukaan, kun se uusiutuu.

Asuntokaupan kuntotarkastusten valossa ylivoimaisesti parhaat rakennukset on rakennettu 2010 luvulla. Parhaat, jos asiaa tarkastellaan kosteuden, sisäilman tai homeiden kannalta. Heikoimmat taas ovat niitä kansan rakastamia rintamamiestaloja. Siis taloja, joissa on kertoman mukaan hyvä ihmisen asua. Tai, vielä heikompia ”epäpuhtauksien” osalta on tätä vanhemmat talot. Toki omat ongelmansa oli 60-, 70-, 80- ja 90 -luvun taloissakin.

Ymmärrän, että asunnon sisäilma aiheuttaa osalle ihmisiä terveydellisiä ongelmia. On myös mahdollista, että hyvällä rakentamisella voidaan päästä tilanteeseen, että useimmat ihmiset voivat rakennuksissa hyvin.

On myös mahdollista, että sitä mukaan, kun rakentaminen ja sisäilmamme puhdistuu, lisääntyvät myös ihmiset, jotka oireilevat entistä herkemmin. Luin hiljattain artikkelin, että Mikkelin asuntomessuilla on rakennettu talo, jossa ei ole käytetty lainkaan ”eloperäisiä” aineksia ja tätä pidettiin artikkelissa terveellisenä. Ruoanlaitossakin tiedetään, että puinen leikkuulauta voittaa hygieniassa muovisen – mitenhän siitä teräs ja solumuovitalo ovat eloperäistä hirsitaloa terveellisempi vaihtoehto?

Parhaillaan lomailen MIO-purjeveneelläni ja olemme Narvassa, itäisessä Virossa. En tunne tämän maan asumisterveyskeskustelua, mutta matkustellessani maailmalla ja täällä on helppo nähdä, ettei ihmisiä tunnu kiinnostavan se, että julkisivut rapistuvat, ikkunoiden vesipellit puuttuvat tai katto on silminnähden heikossa kunnossa. Ravintoloiden sisäilmassa haisee rasva ja uskaltaisin väittää, ettei tilojen ilmanvaihto ole meikäläisellä tasolla. Tiloja tuuletetaan avaamalla ikkunaa ja näin saadaan pahimmat hajut ulos. Hieman samaan tapaan toimitaan täällä veneessänikin, jonka sisäpintojen alla on silmin nähtävää homekasvustoa, jota allekirjoittanut ei ole ehtinyt pyyhkäisemään pois. Veneessä kun on monta muutakin kohtaa, joihin olen joutunut kiinnittämään huomioni ja tarmoni. Toisaalta, eihän veneen sisällä käydä kuin nukkumassa ja hieman iltaa viettämässä.

Asumisterveyden ja ihmisen hyvinvoinnin puolelta visioni on, ettemme koskaan kykene muuttamaan tai rakentamaan rakennuksiamme sellaisiksi, etteivät ne ikääntyessään kastu, likaannu tai vaurioidu. Monen suomalaisen terveys ja hyvinvointi tulee pahenemaan sitä mukaan, mitä parempia ja puhtaampia rakennuksia tulemme rakentamaan. Ihmiset viettävät koko ajan enemmän aikaa kotien, työpaikkojen ja koulujen sisätilojen puhdistetussa ja suodatetussa sisäilmassa. Käsitykseni mukaan on ajauduttu tilanteeseen, että useimmat suomalaiset asuvat ja viettävät aikaa ilman luontoyhteyttä, mikä on osaltaan ollut pahentamassa ihmisten herkistymistä sisäilmalle ja luonnon hajuille.

Korjaustoimenpiteeksi syntyneeseen tilanteeseen tullaan ehkä joskus suosittelemaan rajoituksia sisätiloissa oleskelemiselle ja jopa luonnon tuomista sisätiloihin. Ehkäpä tulee vielä uusi EU-määräys, jossa kielletään yli 12 tunnin yhtämittaiset oleskelut sisätiloissa, ilman poikkeusolosuhteita.

Suunnittelun saralla uskon, että tulemme ottamaan vielä askeleen takaisin päin nykyisin teknistyvissä rakennuksissa. Löydämme tavan tuoda luonnollista ulkoilmaa ja kasvillisuutta sisätilaan. Ilmanvaihto on nykyrakennuksille elinehto, mutta ehkä tälläkin saralla ilmanvaihtoteollisuus kehittää suodattimia, joiden kautta huoneisiin saadaan luontokoktaililla varustettua luonnollista ilmaa, ilman, että meiltä kaikilta vaaditaan asunnon sisäpuolella vihertöitä.

Lopuksi voisi todeta, että edelleen edullisin ja ehkä paras vanhan talon saneerausohje tai ainakin asumisohje on ne mummon kutomat villasukat, huoneiden tuulettaminen ja riittävä luonnossa liikkuminen.

Lähde: Arkvisio -blogi



Jätä Vastaus

Jaa64
Twiittaa
Jaa