Etelä-Karjalan ABC 2018-19 on julkaistu!

Uusi Etelä-Karjalan Rakentajan ABC on nyt jaossa! Hae omasi jakelupisteistä, julkaisut löytyvät uusista telineistä! Tutustu myös verkkolehteen täällä webissä. Paljon uusia ilmoittajia mukana!

0 comments

Pätkivä netti vaihtui Espoossa valokuituun

Tiedonsiirtotarpeiden kasvaessa esimerkiksi videoiden jakamisen ja suoratoistopalveluiden suosion kasvun myötä ihmiset tarvitsevat jatkuvasti yhä nopeampia tietoliikenneyhteyksiä. Operaattorit eivät kuitenkaan halua investoida kalliin valokuituverkon rakentamiseen, jos se ei näytä kannattavalta. Espoossa asukkaat päättivät ottaa aloitteen omiin käsiinsä.

Verkko-ongelmien kanssa taistelevia ihmisiä on Suomessa paljon. Yksi heistä on – tai oli – Espoon Kattilalaaksossa asuva Jonas Frantz. Hän ei kuitenkaan ollut muuttanut alueelle, jossa olisi ollut valmiiksi hitaat yhteydet, vaan hän oli yrittänyt jo talonsa rakennusvaiheessa vuonna 2009 tilata valokuituyhteyttä. Näin oli silloin myös luvattu, mutta kun Frantz oli sattunut käymään työmaalla, oli asentajilla käsissään kuparikaapelia. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan annettu ja koska Kattilalaakson lähellä ei ole 4G-tukiasemia, oli asukkaiden tyydyttävä hitaaseen ja pätkivään kuparilaajakaistaan.

Perinteisillä kupariyhteyksillä päästään teoriassa parhaimmillaan vain 100 Mbit/s yhteyksiin. Käytännössä ne ovat herkkiä häiriöille ja toteutuneet nopeudet jäävät merkittävästi tämän alle. Valokuidulla siirtonopeusrajaa ei sen sijaan käytännössä ole ja kuluttajille tarjotaan jo kymmenkertaisia eli gigabitin yhteyksiä.

Frantz oli ollut vuosien aikana yhteydessä esimerkiksi alueen operaattoriin ja Viestintävirastoon, mutta mikään taho ei halunnut hänen kertomansa mukaan auttaa. Alkuvuodesta 2015 Frantzin mitta tuli täyteen ja kaistan loppuminen kesken sai luvan päättyä.

– Minusta lasten tulee saada kuormittaa verkkoa miten tahansa, mutta minä en saa huomata sitä. Nopeutta täytyy olla niin paljon, ettei raja tule vastaan.

Naapureiden postilaatikoihin houkuttelukirjeitä

Frantz ryhtyi perustamaan osuuskuntaa ja aloitti jakamalla lähialueen postilaatikoihin tiedotteita valokuituhanketta varten. Ensimmäisen kirjeen perusteella kiinnostuneita yhteydenottoja alueen asukkailta tuli noin 40. Myös erityisen kiinnostuneita haettiin ja kokoon saatiin viiden hengen aktiiviporukka.

Myönteisen vastaanoton jälkeen hän kääntyi yhden operaattorin puoleen, mutta ratkaisua ei luvattu edes lähivuosina. Asukkaat eivät luovuttaneet, vaan olivat jo aikeissa tilata kaivutyöt ja kaapeleiden asennukset itse, mutta päättivät vielä ottaa yhteyttä toiseen ja kolmanteenkin operaattoriin.

Ratkaisu löytyi Soneralta Avoin Kuitu -hankkeen kautta. Kyseessä on avoin valokuituverkko, jossa asiakas saa itse valita palveluntarjoajansa ja haluamansa palvelut. Passiivisen valokuituverkon, eli kaapeloinnin, voi rakentaa esimerkiksi paikallinen verkko-osuuskunta, kunta, sähköyhtiö tai perinteinen teleoperaattori. Kattilalaaksossa verkon aktiivilaitteita, eli kytkimiä, operoi Sonera, joka tarjoaa eri palveluoperaattoreille mahdollisuuden toimittaa palveluliittymä verkon läpi yksittäiselle loppuasiakkaalle.

Frantzin mukaan operaattori etsi Suomesta kohdetta, jossa hanketta voitaisiin kokeilla ja asukkaiden aktiiviporukka sattui samaan aikaan kyselemään valokuidusta. He päätyivät neuvottelemaan, pääsivät yhteisymmärrykseen ja solmivat kumppanuussopimuksen.

Syntynyt osuuskunta toimi paikallisena toimijana ja edusti hanketta paikallisesti. Heidän tehtäväkseen jäi ainoastaan hankkia tarvittava määrä asukkaita mukaan hankkeeseen, sillä valokuituverkon rakentamishanke on yleensä kannattava vain, mikäli yli puolet alueen asukkaista tilaa liittymän. Operaattori puolestaan sitoutui rakentamaan verkon, kun tarvittava määrä tilaajia oli saatu kasaan.

Osuuskunta vaatii tiimityötä

Frantz aloitti tiiminsä kanssa osanottajien keräämisen. Aluksi kerättiin vain alustavia suostumuksia, ei siis vielä itse sopimuksia. Tämän jälkeen he pyysivät luvan saada tuoda mainoskylttejä alustavasti mukaan suostuneiden pihaan. Mainoskyltit toimivat suuressa roolissa markkinoinnissa.

– Kun alueen asukas tuli kotiin ja huomasi, että kaikilla muilla on samalla kadulla kylttejä, hänkin alkoi miettiä miksei minulla ole niitä, Frantz kuvailee.

Frantz kertoo myyntiurakan olleen vaativa ja kiireinen, sillä se piti hoitaa kuukaudessa. Urakka aloitettiin helmikuun loppupuolella, jolloin he kävivät operaattorin järjestämässä markkinointikoulutuksessa. Lopulta maaliskuun lopussa kaikki alueen 170 taloa oli kierretty läpi ja kiinnostuneita oli saatu tarpeeksi kasaan. Lisää halukkaita ilmaantui vielä siinä vaiheessa, kun kaivinkoneet ilmestyivät pihoihin ja kaikkiaan projektiin on liittynyt toista sataa tilaajaa.

Hinta tarkentui taloa kohden 2500 euroon. Vaikka se tuntui äkkiseltään suurelta, Frantz perustelee sijoituksen olevan erittäin kannattava.

– Valokuitu lisää asumismukavuutta ja nostaa talon arvoa.

Jälkikäteen liittyminen on kalliimpaa. Mikroputkitekniikan asiantuntija Jori Renfors Soneralta kertoo, että rakentaminen on kustannustehokkaampaa, kun mahdollisimman moni liittyy mukaan jo alkuvaiheessa. Liittymistä varten tarvitaan nimittäin aina muun muassa maanrakennuskalustoa ja kuitutekniikan hallitsevia asentajia, joten on kannattavaa rakentaa useita liittymiä kerralla. Jälkikäteen tehtynä hinta nousee espoolaisen osuuskunnan alueella yli tonnilla.

Urakka pysyi aikataulussa

Kaivutyöt aloitettiin syyskuussa ja lokakuuhun mennessä kaivutöistä kaksi kolmasosaa oli jo tehty. Empower TN:n projektipäällikkö Harri Mäkelä kertoo urakan sujuneen todella hyvin asukkaiden ja urakoitsijan välillä.

– Vaikka kadut ovat ahtaita ja koneita pyörii täällä päivittäin, asiakkaat ovat suhtautuneet positiivisesti ja projekti on sujunut hyvässä yhteishengessä. Asukkaista näkee, että heilläkin on into saada projekti loppuun, Mäkelä kertoo.

Aikataulu oli tiukka, sillä kaapelia tuli kaivaa kuuden kilometrin verran. Kokonaisuudessaan projekti valmistui tämän vuoden alkupuolella. Mäkelä kertoo urakoissa olevan useimmiten haasteena viivästyneet jälkityöt, kuten asfalttien korjaaminen. Myös kallioon törmääminen voi hankaloittaa töiden etenemistä.

– Se voi hidastaa kaivamista, mutta siitäkin päästään iskuvasaralla läpi, hän selventää.

Mikroputkitekniikka luo joustavuutta

Kattilalaakson valokuituasennukset toteutettiin mikroputkitekniikalla. Mikroputkitekniikka tarkoittaa sitä, että varsinaisen putken sisällä on pienempiä putkia, joihin valokuidut voidaan puhaltaa. Mäkelän mukaan mikroputkitekniikka soveltuu erityisesti muutostöihin ja pientaloalueille. Hän kertoo, että tekniikka ei ole vielä erityisen suosittua, mutta sen käyttö on lisääntynyt Suomessa viime aikoina.

Mikroputkitekniikka helpottaa korjaamista ja verkon laajentamista. Jokaiseen taloon viedään Viestintäviraston määräyksen 65 B mukaisesti neljä valokuitua, joten jokaisessa asunnossa on valmius hankkia palveluita eri palveluntarjoajilta ja mahdollisesti myöhemmin ottaa käyttöön ylimääräisiä yhteyksiä. Puhalletun kuidun voi myös vaihtaa.

– Mikäli joku sattuu kaivamaan putken kadunvarresta rikki, vaihtoehtona on, että muoviputken voi korjata kaivannossa ja puhaltaa uuden tilalle, Empower TN:n projektoija Marko Ollikainen täsmentää.

Varautuminen verkon laajentamiseen onnistuu helposti rakennusvaiheessa, sillä mikäli on oletettavissa, että asuntoja rakennetaan tyhjille tonteille tai kiinteistön omistaja ei tällä hetkellä halua kuituliittymää, jätetään tontille kuitukaapelia varten tyhjä mikroputki. Vaikka myöhemmin liittyminen onkin ylimääräisten kaivutöiden takia kalliimpaa, on siihen Kattilalaaksossa varauduttu jokaisen asunnon kohdalla. Mikäli uusi asukas haluaa liittyä valokuituverkkoon niin riittää, että piha kaivetaan asukkaan kohdalta liittämistä varten auki.

Mikroputkitekniikka vaatii erityistä huolellisuuta, kun putkea asennetaan.

– Jo putkiliitosten tulee olla hyvin tehtyjä ja oikeilla työkaluilla katkaistuja. Putken ympärillä ei myöskään saa olla kiviä, vaan putken ympäristöön tulee lapioida hiekkaa, Mäkelä korosti.

Ollikaisen mukaan kuitua voidaan jatkaa hitsaamalla, eikä se heikennä sen laatua merkittävästi. Kuidut viedään asunnoille ja asuntojen ulkoseinällä päätejatkossa vaihdetaan kaapelityyppi ulkokaapelista sisäasennuskaapeliin, minkä jälkeen kuitu viedään asukkaan haluamaan paikkaan sisälle suoraan modeemille asti.

– Tärkeää on, että putket kuitua varten on leikattu oikeilla leikkureilla ja suoraan, Ollikainen huomauttaa.