Lainsäätäjät energiatehostamisen ihmemaassa

Lämpöpumpuilla on onnistuttu säästämään energiaa ja siirtymään uusiutuviin energiamuotoihin myös taloyhtiöissä. Poistoilmalämpöpumpuilla (PILP) ja maalämpöpumpuilla voidaan vähentää ostetun energian määrää huomattavasti. Siirryttäessä hiilivoimalla tuotetusta kaukolämmöstä tai öljylämmityksestä maalämpöön vähennetään myös hiilidioksidipäästöjä. Näihin vähennyksiin ovat kunnat, kaupungit ja valtio sitoutuneet.

Kaukolämpömarkkinoiden muutos

Energiayhtiöt ovat suuren muutoksen kourissa. Siirtyminen hajautettuun uusiutuvaan energiatuotantoon aiheuttaa suuria haasteita energiantuotannon ja -käytön tasapainottamisessa. Sähköä kun ei voi suuria määriä järkevästi säilyttää missään. Tämän takia esimerkiksi kaasun merkitys kasvaa energiantuotannossa Euroopassa.

Pienemmässä mittakaavassa muutos näkyy siinä, miten energiayhtiöt hinnoittelevat sähkön ja kaukolämmön. Jo vuosia on pyritty leikkaamaan suurien sähkönkuluttajien käyttöä kovan kysynnän tilanteissa. Viime aikoina energiayhtiöt ovat kokeilleet myös kuluttajien kysynnän rajoittamista vapaaehtoisin keinoin.

Kaukolämmössä energiayhtiöt ovat siirtyneet yhä enemmän kausihinnoitteluun. Viime aikoina on kuultu myös uutisia, että yritysasiakkaille tarjotaan kuukausihinnoittelua. Esimerkiksi Vantaan Energian hintatilastojen perusteella kaukolämmön hinta on talvella jopa kolminkertainen kesään verrattuna.

Lämpöpumpun optimaalinen hyödyntäminen

Poistoilmalämpöpumpulla (PILP) otetaan talteen poistoilman lämmöstä energia. Paras hyöty saadaan, kun se voidaan käyttää käyttöveden ja lämmitysveden lämmitykseen. Koska lämmitystä ei tarvita kesällä, on hyvin tärkeää saada lämpö hyödynnettyä käyttöveden lämmitykseen.

Maalämpöpumpun osalta ratkaisevaa on lämpökaivojen ja ostetun energian määrä. Yleensä kaivojen määrä mitoitetaan siten, että kylmimpinä aikoina hyödynnetään esimerkiksi sähköä. Sähkön käytön osuus vaikuttaa oleellisesti kannattavuuteen. Omakotitalossa voi olla järkevää säilyttää vanha öljykattila maalämmön rinnalla, kun taas siirryttäessä kaukolämmöstä maalämpöön, olisi järkevintä hyödyntää lisäenergianlähteenä kaukolämpöä.

Kaukolämpöyhtiöiden ristiriitainen suhde energiansäästöön

Kaukolämpöyhtiöt voisivat siis auttaa taloyhtiöitä hiilidioksidipäästöjen pienentämisessä, mutta ne ovat keskittyneet tämän hankaloittamiseen. Siirtyminen kysyntälähtöiseen hinnoitteluun on ymmärrettävää heidän kannaltaan; asiakkaalle se tekee euromääräisestä säästöstä monesti pienemmän.

Suurempi ongelma on kuitenkin viime vuosina energiayhtiöiden noudattamat ohjeistukset, joilla hankaloitetaan energiansäästöjä. Muutama vuosi sitten pääkaupunkiseudun kaukolämpöyhtiöt kielsivät hybridikytkennät, jotka voivat pienentää paluuveden jäähtymää. Tällä käytännössä kiellettiin optimaalinen PILP:n hyödyntäminen. Samaan aikaan esimerkiksi Espoossa energiayhtiö ottaa talteen viemäreistä lämpöä. Miksi se ei voisi samalla ottaa lämpöä talteen paluuvedestä?

Lain 1211/2009 mukaan kaukolämpöyhtiöt ovat velvollisia edistämään energian tehokasta ja säästäväistä käyttöä asiakkaidensa toiminnassa. Käytäntö ei tue näkemystä siitä, että ne noudattaisivat tätä.

Mielestämme kertaalleen ostetun energian palauttaminen mahdollisimman tehokkaasti talon lämmitysverkostoon ja käyttöveteen keinolla millä hyvänsä olisi energian tehokasta ja säästäväistä käyttöä. Mahdollista olisi asettaa myös siirtymäaika, jonka aikana erilaiset lämpöpumppuratkaisut sallittaisiin ja näin kannustettaisiin taivaan tuuliin suoraan poistoilmansa puhaltavia kiinteistöjä lämmöntalteenottoinvestointeihin. Samalla nähtäisiin käytännössä, mikä olisi väitetyn ongelman eli kaukolämmön paluuveden jäähtymän pienenemisen vaikutus isommassa kokonaisuudessa.

Lainsäätäjän kiinnostuksen puute

Kaukolämpöyhtiöt ovat käytännössä monopoliasemassa omalla alueellaan. Markkina-aseman kyseenalainen hyödyntäminen on viime vuosina ollut täysin energiayhtiöiden ja Energiateollisuus ry:n omissa käsissä. Heidän asemaansa otti kantaa viime viikolla myös Suomen lämpöpumppuyhdistys ja Kiinteistöliitto.

Merkittävän osan energiayhtiöistä omistaa kunnat tai jopa valtio. Useammassa kunnassa energiayhtiöltä saadut osingot muodostavat huomattavan tulovirran. Samaan aikaan kunnat ja valtio ovat sitoutuneet hiilidioksidipäästöjen ja energiankulutuksen pienentämiseen. Useat kansanedustajat istuvat kunnanvaltuustoissa. Heidän tehtävänään lainsäätäjinä on ylläpitää toimivia markkinoita ja estää markkina-aseman väärinkäyttöä sekä edistää edullista asumista ja hiilidioksidipäästöjen pienentämistä. Aika ajoin tästä yritetään herätellä keskustelua, mutta miksi asia ei kiinnosta heitä? Ratkaisumalleja on olemassa.

Lähde: Kiinteistölehti